"I guess that i just miss my friend"

Missä mennään? Nalan lähdöstä on jo vajaa kolme viikkoa ja ikävä on kova. Yritin tehdä Nalasta uutta videota, mutta kun näkee ja katsoo kuvia ja videoita Nalasta tulee vaan niin järkyttävä ikävä meidän hulivili pienirexiä…

Tikru oli alku iltoina vähän ihmeissään oleva, mutta on tottunut ajatukseen, että elää mamman viekussa aina öisin ja päivät menee huoneessa löhöilemässä ja aamulla, sekä varsinkin iltaisin herkkujen kerjäys onnistuu. Tikru ei omista tällä hetkellä häkkiä vaan sillä on oma nurkkaus jossa on matto, heinäteline, wc, juomakuppi ja piilopaikka peittoineen. Eli melkeinpä kuin häkki, mutta ilman seiniä. Uutta kaniahan en halua ainakaan lähiaikoina hankkia, oli Nala niin iso menetys etten halua vahingossakaan Nalalle muka jotakin "korvaajaa", jollaista ei oikeasti voi edes olla. Pärjätään Tikrun kanssa ihan kahdestaakin.

Tikru uusissa valjaissa.

Tikrun kanssa käytiin tässä lähipäivinä ottamassa kuvia uusista valjaista ja muutenkin ulkoilemassa valjaissa ja ulkohäkissä.

Näyttelyt meillä on vasta marraskuussa, mutta on hyvä aika tässä välissä aina parannella miinuspisteitä.

Joulua ainakin minä odotan jo paljon ja lunta myös. Tikru tykkää talvisin kaivaa aina pikku kuoppia lumeen ja tunkea naama niin, että kuono onkin sitten ihan lumessa. :D

Kuva viime talvelta.

"vhiuuu"

Lepää rauhassa Algieba ♥

Muistaakseni viime viikon keskiviikkona Nala vaan kökötti eikä syönyt kunnolla mitään. Heinä, joka aina ollut Nalalle tosi iso osa ruokavaliota ei enään uponnut alas. Oksat ja edes salaatti ei enään maistunut. Aluksi ajateltiin suolitukosta, mutta lopulta unohdettiin tämä vaihtoehto.

Tiistai aamuna soitettiin eläinlääkärille ja sinne ei ollut aikoja, mutta soitettiin Oulun eläinklinikalle (missä aina ennenkin ollaan käyty) ja saatiin aika tiistaille klo 15.00.

Nalalla saatiin selville, että etummaiset alatakahampaat oli kasvanut hitusen liian pitkiksi ja hampaat raspattiin oikean pituisiksi. Odottelun jälkeen saatiin Nala matkaan kohti kotia ja kotona Nala oli vielä vähän pökerryksissä ja ajattelin sen olevan normaalia. Koko ajan enemmän ja enemmän Nala vaan meni huonompaan suuntaan. Illalla puoli yhdeksän aikaan Nala nukahti ikiuneen. En voinut käsittää sen olevan todellista, että Nala ei ole enään täällä meidän kanssa ja että Tikru menettää taas kaverin. Illalla heti haudattiin Nala Hertan viereen ja tällä hetkellä tytöt siellä nukkuvat yhdessä.

Nalaa ei siis lopetettu vaan Nala nukahti häkissä olevan lakanan päällä ikinuneen (ei kestänyt nukutusta).

Lepää rauhassa rakas

Algieba 15.5.2015-30.8.2016